Kuljetusyrittäjä joutuu työvoimapalveluja ostaessaan monella tapaa eriskummalliseen ja epäreiluunkin asemaan. Mutta miksi?
Kuljetusyritys ostaa kuljettajapalveluja, kun tarve on tilapäinen eikä kuljettajaa saada rekrytoitua. Verohallinnon Palkka ja työkorvaus verotuksessa -ohjeella luotiin vuonna 2014 kuljettajia koskeva erityissääntö: muu kuin luvanvarainen kuljetusliiketoiminnan harjoittaminen katsotaan yrittäjän työsuhteeksi. Ohje kielsi kategorisesti ”yhden miehen yritykset”, kunnes vuonna 2018 täyskielto korvattiin TES-palkkaehdolla ja siitä johdetulla toiminimiyrittäjyyden kiellolla.
Ostaja maksumiehenä
Täydentävä Verotuksen muutokset, kun suoritus katsotaan jälkikäteen palkaksi -ohje päivitettiin 1.1.2026. Edelleen sen ainoa soveltamisesimerkki koskee kuljetusyritystä. Ohjeessa todetaan, ettei takautuva muuttaminen ole tarkoituksenmukaista, jos palveluyritystä on jo verotettu elinkeinonharjoittajana ja verot maksettu. Tämä kaunis periaate ei koske ostajaa.
Ennakkoperintälain 13 § sitoo palkan työ- tai virkasuhteeseen ja 25 § määrittelee työkorvaukseksi muuna kuin palkkana maksetun korvauksen. Näiden rajanvedossa työvälineet ja maksuehdot huomioidaan kokonaisarviossa, mutta yrittäjän itselleen maksamaa palkkaa työn tilaaja ei voi havaita. Tällaisten tekijöiden huomioiminen rajanvedossa on nimenomaisesti ennakkoperintälaissa kielletty.
Erikoista on, ettei Verohallinto kohdista erityisehtoja palvelun myyjään vaan ostajaan. Kuljettajapalvelua myyvä toiminimi merkitään ennakkoperintä- ja ALV-rekisteriin, vaikka se ei Verohallinnon mukaan voi laillisesti sopia toimeksiannosta eikä vastaanottaa työkorvausta.
Taustaa
Säännön syntyhistoria on eriskummallinen. Vuoden 2014 vaatimus kuljetusyrittäjän omasta kalustosta perustui Turun hallinto-oikeuden äänestysratkaisuun vuodelta 2013, joka ei ohjetta annettaessa ollut edes saanut lainvoimaa. Sama ohje varoitti tekemästä yksittäistapauksista ammattiryhmäkohtaisia johtopäätöksiä ja korosti, ettei tarkoitus ollut kiristää palkan ja työkorvauksen rajanvetoa.
Kun KHO vuonna 2015 jätti lopputuloksen muuttamatta, ohjeen perusta liitettiin ratkaisuun. Mainitsematta jäi, ettei ratkaisua julkaistu ennakkopäätöksenä eikä edes lyhyenä ratkaisuselosteena. Ohje vaikeni myös siitä, ettei ratkaisussa kuljettajan osakeyhtiön kautta laskuttamaa työtä pidetty palkkana. Vero-ohjeen linjauksia on sovellettu yli kymmenen vuoden ajan oikeus- ja verotuskäytännössä. KHO ei nähnyt asiassa perusteita valitusluvan myöntämiseen eikä julkaistun ennakkoratkaisun antamiseen.
Käytännön seuraamuksia
Kuljetusyrittäjälle kysymys ei ole teoreettinen. Verohallinnon rekisteröimältä yritykseltä ostetun palvelun uudelleen luonnehdinnasta seuraa huomattavat jälkiverot, veronkorotukset ja pahimmillaan jopa rikostutkinta.
Perustuslain 18 § turvaa elinkeinovapauden, 6 § yhdenvertaisuuden ja 81.1 § verotuksen lakisidonnaisuuden. SKALin tietojen mukaan näitä työkorvauksen lisäehtoja ei sovelleta millään muulla alalla. Vero-ohje on kuvaus viranomaisen käsityksestä lain tulkinnasta. Sen ei pitäisi luoda yhtä ammattikuntaa koskevia verotuksellisia erityissääntöjä myöskään kuljetusalalle.
_________________________________
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
Muuttuva säädöksiä maanteiden tavaraliikenteeseen
Lakitietoa teille: ajopiirturin oikeaoppinen käyttö työvuoron aloituksen ja lopetuksen yhteydessä
