Tiestön kehittäminen ja kunnossapito parantaa ihmisten liikkumismahdollisuuksia ja yritysten kilpailukykyä. Sillä on merkitystä Suomen kilpailukyvylle. Se mahdollistaa saavutettavuuden, monipaikkaisen elämän ja yrityksien sijoittumisen eri puolille maata. Se on syrjäisen maamme viennin kannalta todella tärkeä.
Olin viikonloppuna SKAL Pohjois-Suomen seminaarissa Rovaniemellä. Tilaisuuden teemana oli tiestön kunto ja kunnossapito. Esillä oli monta näkökulmaa, esimerkiksi kuljetusyrittäjien, autovalmistajien, Ely-keskuksen ja poliisin. Pohjoisessa oli huolta tiestömme kunnosta.
Edellisiltana Suomen hallituksen johtoviisikko oli päättänyt perua leikkauksiaan ja löysi ns. jakamattomasta varauksesta kymmeniä miljoonia veikkausvoittorahoitteisille järjestöille. Liikenneseminaarimme käytäväkeskusteluissakin ihmeteltiin, onko tässä nyt sitten piikki auki ja muutkin tärkeät teemat rahoitetaan sen perusteella kuka eniten ääntä pitää?
Hyvä kysymys. Nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, miten ja millä perustein näitä poliittisia päätöksiä ja niukkuuden priorisointeja lopulta tehdään.
Asettamatta mitään vastakkain, itse pidän hyvänä sellaisia menokohteita, jotka varmuudella luovat hyvinvointia, työtä ja aitoa ansaintaa pitkällä aikavälillä ja joilla on erittäin laaja poliittinen hyväksyntä.
Kerron tässä sellaiseksi kelpaavan esimerkin.
Hallitus hyväksyi huhtikuussa osaltaan ja lopulta eduskunta heinäkuussa valtakunnallisen 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelmaa koskevan selonteon. Siinä käsitellään lukuisia liikenteen kysymyksiä, päästövähennystavoitteista, liikenneinfran investointeihin ja energiatehokkuuteen. Suunnitelma luo ennustettavuutta pitkälle aikavälille. Perusteiltaan hyvä paperi.
Eduskunta piti myös suunnitelmaa tärkeänä ja sieltä tuli selkeitä velvoitteita hallitukselle. Liikenne- ja viestintävaliokunta mietinnössään edellytti, että valtioneuvosto sitoutuu valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman linjauksiin ja huolehtii siitä, että suunnitelman toimeenpanoon tarvittavat määrärahat otetaan huomioon julkisten talouden suunnitelmissa ja valtion talousarvioesityksissä.
Näin ei ole kuitenkaan käynyt.
"Tiestön kehittäminen ja kunnossapito on minusta mitä parhain tulevaisuusinvestointi."
Näytönpaikkoja on ollut, mutta valitettavasti - ja korostan vielä, että parlamentaarisestikin eli kaikkien puolueiden hyväksymän - selonteon mukaisista määrärahoista leikattiin heti 110 miljoonan euron vuosittainen säästö. Muutenkin riittämätöntä rahoitusta nipistettiin.
Varmemmaksi vakuudeksi lainaan liikenne- ja viestintäministeriön itsensä tiedotetta 13.10: ”Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman toimenpiteiden toteuttamisessa keskeinen haaste on, etteivät keväällä 2021 päätetty julkisen talouden suunnitelma ja vuoden 2022 talousarvioehdotus sisällä suunnitelman mukaisia määrärahoja suunnitelman toimeenpanoon.”
Tiestön kehittäminen ja kunnossapito on minusta mitä parhain tulevaisuusinvestointi. Se parantaa ihmisten liikkumismahdollisuuksia ja yritysten kilpailukykyä. Sillä on merkitystä Suomen kilpailukyvylle. Se mahdollistaa saavutettavuuden, monipaikkaisen elämän ja yrityksien sijoittumisen eri puolille maata. Se on syrjäisen maamme viennin kannalta todella tärkeä.
Se on myös päästövähennyskeino. Parempikuntoinen tiestö edistää ympäristöystävällistä ja turvallista liikennettä sekä vähentää merkittävästi polttoaineen kulutusta. Raskaan liikenteen osalta paremman tienpinnan ja hyvin hoidetun tien avulla on arvioitu saavutettavan jopa 5 % päästövähennys.
Me SKALissa tuemme mielellämme kaikin keinoin tätä suunnitelmaa ja ministeriön omaa tavoitetta. Toivottavasti tässä hallitus tukee ministeri Harakan hallinnonalaa ja suunnitelman mukaiset määrärahat kaivetaan.
Liikenteen ja logistiikan puolustamisessa on tehtävää. Rahaa on saatava teillekin.
Anssi Kujala
Kirjoittaja on Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n toimitusjohtaja 1.11 alkaen
