Syitä siihen, miksi erilaiset ihmiset ovat löytäneet kuljetusalasta sen oman juttunsa on yhtä monta kuin on ammattilaistakin. Tässä kolmen alalle kouluttautuvan kertomus.
Aloitin viime keväänä yhdistelmäajoneuvokuljettajan koulutuksen ja käyn samalla lukiota. Ensimmäisen kerran kiinnostuin alasta seitsemännellä luokalla, kun aloimme miettiä tulevaisuuden ammattejamme. Oma isäni on rekkakuski, joten sitä kautta olin jo päässyt tutustumaan alaan. Minuun vetosi ajatus itsenäisestä työstä, ajamisesta ja kuorman täytöstä. Moni sanoi, ettei tällä alalla pärjää naisena, joten laitoin sosiaali- ja terveysalan ensimmäiseksi vaihtoehdokseni. Oli onni onnettomuudessa, että tulinkin valituksi logistiikkapuolelle, kuten olin salaa toivonut.
Meidän noin 120 opiskelijasta 15 on tyttöjä. Kun on kuullut, että ala on fyysisesti vaativa, niin mietitytti, että voiko tätä tyttönä tehdä. Nopeasti kuitenkin huomasin, että olen ihan yhtä osaava kuin muutkin. Toki joihinkin asioihin tarvitsee voimaa, mutta eivät nekään ylitsepääsemättömiä ole. On myös ollut mukava huomata, etteivät opettajatkaan lokeroi meitä sukupuolen mukaan. Olen nauttinut logistiikan opiskelusta. Omaa päätä pääsee käyttämään esimerkiksi kuorman suunnittelussa ja lastaamisessa, mutta apua saa aina kun pyytää.
Työskentelin maanrakennusalalla, ja kun koronan myötä työt vähenivät ja tuli lomautuksia, päätin hakea koulutukseen ja samalla korottaa minulla jo olleen C-kortin CE-kortiksi. Kun ajotunnit alkoivat, jännitti. Kolmesta osasta koostuva yhdistelmäajoneuvo voi olla 32-metrinenkin, joten siinä, miten sellaista hallitaan, missä vaiheessa käännytään ja miten peruutetaan, oli opettelemista. Onneksi meillä on tosi hyvät opettajat – nyt osaan sen unissanikin. Vastuu kasvaa koko ajan.
Odotan jo työllistymistä ja haen ahkerasti eri vaihtoehtoja. Ensisijaisesti minua kiinnostavat maansiirto- tai lavettihommat, mutta nyt ADR-koulutuksen jälkeen myös säiliöajoneuvot. Koskaan ei ole käynyt mielessä, ettei töitä löytyisi. En luovuta helpolla.
Suosittelen kuljetusalaa tulevaisuuttaan miettiville nuorille. Päivät voivat olla pitkiä, mutta työstä myös maksetaan hyvin. Työ on itsenäistä ja monipuolista: tylsää ei ehdi tulla. Ja liikkuvaa: saa olla ulkona. Nyt meneillään olevan kehityksen myötä tulee uutta, kaasu- ja sähkökäyttöistä kalustoa, jossa on myös entistä parempi turvallisuus.
Tähänastisen urani olen tehnyt meriliikenteen puolella, hoitaen viimeiset 15 vuotta reklamaatioita ja muita toimistotehtäviä. Tietotyöläisen arki on kuitenkin muutoksessa ja YT-humppa tuntuu tulleen jäädäkseen. Kaltaisiani yleismies Jantusia tarvitaan vähemmän suorittaviin töihin bittien parissa. Itse päädyin vastaamaan vanhaan kaihoon maisemakonttorista. Olen tottunut itsenäiseen työskentelyyn ja vastuun kantoon, ja sitähän kuljettajankin työ pohjimmiltaan on.
Kuljetusalakin on vastaavassa murroksessa, mutta perusasiat, kuten Suomen pitkät etäisyydet ja talvi pysyvät, ja ammattilaisia tarvitaan vielä pitkään. Kuljettajan työhän on paljon muutakin kuin pelkkää ajamista: ei riitä, että tuntee ajoneuvonsa ja osaa käsitellä sitä, varmistaa kuormat turvallisesti, ja toimii esimerkkinä liikenteessä. Kuljettaja on myös yrityksen käyntikortti ja brändin rakentaja missä ikinä onkin. Työ itsessään voi olla hyvinkin monipuolista, riippuen siitä, mihin päätyy.
On paljon asioita, joita en vielä tiedä. Ihmisluonto on kuitenkin utelias ja sopeutuvainen, ja avoimella mielellä pääsee pitkälle. Näillä papereilla sekä kokemusta ja verkostoja kerrytettyäni saattaa myös yrittäjyyden veto kasvaa: onhan kuljetusyrityksistä Suomessa yli puolet yhden auton yrityksiä.
________________________________
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
Autoalan Keskusliiton Tero Lausala: "Meillä ei ole varaa menettää naisia."
Suomalaisen kuljetusalan ensimmäiset naiset
Linja-autoliiton Mika Mäkilä: Linja-autoliikenteen työyhteisöissä kansainvälisyys on arkipäivää
