Lainaan otsikossa Timo Soinin puheenpartta, joka jäi elämään moneen tarinaan. Se tuli mieleen, kun vuodenvaihteen pyhien aikaan viimeistelin SKALin EU-vaaliohjelman linjauksia ja muistin tapauksen, jossa EU:n suunnasta oltiin tunkemassa Suomeen täysin järjenvastaista lainsäädäntöä.
Tämä esimerkki liittyi EU:n Fit For 55-ilmastopakettiin. Ehdotus energiaverodirektiiviksi olisi nostanut Suomessa diesellitran polttoaineveroa noin 26 sentillä. SKALin vaikuttamistoimien myötä Suomen eduskunta otti esitykseen lopulta erittäin kriittisen kannan. Haitallinen muutos ei toteutunut. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että EU-vaikuttamista tehdään Brysselissä, mutta myös kotimaassa.
Vero per litra olisi noussut noin 85 senttiin – nyt kansallisten vaikuttamistoimien myötä dieselin vero vuodenvaihteessa laski historiallisesti ensimmäistä kertaa, ollen nyt 55 senttiä. Ero on suuri. Päätöksiin voi vaikuttaa.
EU-kriittisyyteni kasvoi muutaman muunkin kuljetusyrityksiltä tulleiden perusteltujen huolenaiheiden myötä. Yhteinen nimittäjä näissä palautteissa oli se, että ne olisivat heikentäneet Suomen logistisista kilpailukykyä.
Olen suhtautunut Suomen EU-jäsenyyteen myönteisesti. Olin vuonna 1994 sellaisissa töissäkin, että tein tosissani töitä, kun Suomessa järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys liittymisestä silloiseen Euroopan Yhteisöön. Noista ajoista tulee nyt 30 vuotta. Äänestys herätti kotiseudullani Etelä-Pohjanmaalla voimakkaita tunteita. Taisin saada Seinäjoen torin kulmilla kevyesti turpaankin EU-myönteisistä puheista. Haavoja ei jäänyt ja kiistakumppanikin kiitteli vuosia myöhemmin liittymisestä.
Kriittisyydestäni huolimatta suhtaudun edelleen myönteisesti EU:n kovan ytimen perusajatukseen: tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaa liikkuminen ovat etu pienelle pohjoiselle maallemme. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa olisimme ulkona EU:sta ja yksin. Puhumattakaan siitä, ettemme olisi olleet Venäjän nykytilanteessa valmiiksi jo osa länsimäistä yhteisöä. Nato-jäsenyys olisi ehkä jäänyt ilman tätä yhteyttä saamatta. Suomalaisten kannatus EU-jäsenyydelle on tänä päivänä vahvaa.
Mutta tästä huolimatta pidän tärkeänä, että Suomi alkaa nyt valvomaan kansallisia etujamme entistä voimakkaammin. EU:ssa pitää tunnistaa maamme erityispiirteet entistä vahvemmin ja sen pitää näkyä totisesti.
Maantieliikenne on Suomen saavutettavuuden selkäranka
Vaikuttaa voi monin tavoin, esimerkiksi ensi kesäkuussa pidettävissä EU-vaaleissa. Me SKALissa teemme vaikuttamista joka päivä ja ennakolta. Julkistimme tammikuussa tavoiteohjelmamme seuraavalle EU:n viisivuotiskaudelle.
Meille on välttämätöntä olla selkeät nuotit ja tavoitteelliset linjaukset. Näin siksikin, että olemme arvioineet 70 prosenttia kuljetusalaan vaikuttavasta lainsäädännöstä olevan sidonnaista EU-säädöksille. Näillä säädöksillä on huomattava taloudellinen vaikutus suomalaisten kuljetusyritysten toimintaan. Meidän on perusteltua vaatia EU:lta enemmän logistista kilpailukykyämme vahvistavia toimia.
Liikennesektorin kannalta on tärkeää, että ilmastotoimenpiteet ovat realistisia toteuttaa eivätkä heikennä Suomen logistista tehokkuutta. Saarimainen ja pitkien etäisyyksien maamme ansaitsee sen, että EU-linjauksissa erityisolomme otetaan huomioon. Suomelle aiheutuvat kustannukset eivät saa kasvaa suhteessa kilpailijamaihin.
Tämä ei ole yksin – eikä missään nimessä - kuljetusyrittäjien haaste. Se on teollisuuden, kansainvälisen kaupan, yritysten sijoittumisen ja saavutettavuuden kannalta oleellista. Nyt on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota jokaisen lainsäädäntöesityksen vaikutukseen Suomessa tehtäviin investointeihin ja työpaikkoihin.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä EU-vaikuttamisessa on kuljetuskalustomme mitat ja massat. Me tulemme varmistamaan, että uusilla säädöksillä ei heikennetä Suomessa käytössä olevien mittojen ja massojen käyttöä. Haastetta on vielä rajat ylittävän liikenteen osalta Pohjoismaiden kesken.
Tieinfralla on todella tärkeä rooli kansainvälisen saavutettavuuden kannalta, mutta myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Siksi Suomen geopoliittisen aseman hyödyntäminen TEN-T verkoston ja CEF-rahoituksen hakemisessa on oltava kunnianhimoisempaa, erityisesti sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet on hyödynnettävä vahvemmin.
Kaikki vaikuttamistyö on pitkäjänteistä. Kukaan ei saa vain julistamalla tuloksia. Brysselissä ja Helsingissä vaikuttaminen eivät ole erillisiä lohkoja, eikä niitä voi ”siilouttaa”. Suomen kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan samanaikaisesti jatkuvaa vuoropuhelua suomalaisten ja Brysselissä toimivien suomalaisten kesken, selkeiden kansallisten intressien mukaista tavoitteenasettelua ja ennakointia esille tulevista teemoista.
Hyvänä johtolauseena EU-vaikuttamisessa on pidettävä seuraavaa:
Suomen kilpailukyky syrjäisenä maana suhteessa päämarkkinoihin perustuu kuljetusten ja logistiikan toimivuuteen. Varmistetaan tämä, vahvistetaan tätä – ja pidetään Suomi liikkeessä.
Anssi Kujala
toimitusjohtaja
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
Kirjoitus on julkaistu Ajolinja-lehden numerossa 1/2024
