Väite Suomen vanhimmasta kuljetusalan yrityksestä on kunnianhimoinen, mutta on sillä perusteitakin: sauvolaisen perheyrityksen juuret juontavat nimittäin ainakin vuoteen 1810!
Yrityksen poikkeuksellinen historia on malliesimerkki periksiantamattomasta yrittäjähengestä, vaikeuksista selviytymisestä, ja sopeutumisesta uusien aikakausien haasteisiin: pitäähän se sisällään niin neljän sodan koettelemukset kuin kansainvälisen politiikan myllerryksiä. Näiden seurauksena kaksi yrittäjäperheen sukupolvea menetti koko omaisuutensa, ja joutui aloittamaan kaiken alusta.
Muutoksiin on sopeuduttava
Niin sanotun Vanhan Suomen alueella, vuodesta 1812 Suomen suurruhtinaskunnassa sijainneessa Seivästössä perustettu yritys aloitti toimintansa Pietariin suuntautuneella laivaliikenteellä, ja Rusien omistama alus on mainittu jo Venäjän ensimmäisessä laivarekisterissä.
Suomi sulki itärajansa 1918, mikä lopetti Neuvosto-Venäjälle liikennöinnin, ja yrityksen oli keksittävä jotain uutta.. Vastaus löytyi alkuvaiheissaan olevasta autoliikenteestä. 1920-luvulla aloitettu taksitoiminta laajeni ajan saatossa linja-autoihin, kuorma-autoin tehtävään tavaraliikenteeseen, jakeluautoihin, betonin ja kaasun kuljetukseen, ja lopulta säiliöautoihin. Sopeutuminen muuttuvaan maailmaan onkin T. Rusi Oy:n viimeiseksi toimitusjohtajaksi jääneen Tommi Rusin mukaan heidän pitkän uransa avaintekijä.
- Ensimmäiset sata vuotta laivaliikennettä olivat vielä vaurauden aikaa, mutta sotien jälkeen se on ollut enemmän tai vähemmän taistelua leivästä kiinni pitämiseksi. Edelliset sukupolvet ovat olleet kekseliäitä: elivät ajan hengessä ja olivat innokkaita tarttumaan uusiin asioihin. Säiliöautoliikenne meillä alkoi 1950-luvulla, mikä oli silloin han uutta.
Hänen aloittaessaan toimitusjohtajana vuonna 1993 oli yrityksen päätoimialana linja-autoliikenne. Siitä luopuminen viisi vuotta myöhemmin oli kova paikka, Rusi myöntää.
- Se oli olosuhteiden pakosta: sillä ei enää elänyt, niin piti keksiä muita keinoja. Ja kun emme muutakaan osaa kuin kumipyöräkuljettamisen, niin keskityimme kokonaisuudessaan polttonestekuljetuksiin, hän hymähtää
- Meillä ei jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan; odottamaan parempia aikoja. Yhteiskunta muuttuu, tilanteet muuttuvat, ja johonkin suuntaan mennään. Se on vääjäämätöntä.
Auringonlaskun ala
Niin liikennepolttoaineista kuin lämmityspolttoaineista muodostuviin polttonestekuljetuksiin siirtyminen osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
- Aloimme kehittää säiliöautohommaa ja onnistuimmekin siinä hyvin. Teimme yritysostoja (Kuljetusliike Pekka Pohjolainen Oy vuonna 2000, Hoyer Finlandin polttonestetoiminta 2008), kasvoimme ja voitimme kilpailutuksia, Rusi summaa.
Tällä hetkellä suuria asiakkuuksia on kolme.
Iso sopeutumisen paikka on kuitenkin edessä jossain vaiheessa, Rusi tietää. Polttonestekuljetukset ovat laskevan auringon ala.
- Nyt puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja niin meillä kuin Euroopassa puhutaan siitä, että fossiilisista polttoaineista pitää päästä eroon. Mutta vaikka se ei välttämättä fossiilista enää olekaan, niin kyllä minä näen, että energiamme tulee säilymään jossain määrin myös nestemäisenä. Sen tärkeyden varavoimana näkee jo, jos tulee pakkasjakso: silloin tarvitaan polttonesteitä.
Kyseessä on hänen mukaansa mitä suurimmissa määrin myös huoltovarmuustekijä.
- Jos puhutaan vaikka Puolustusvoimista, niin ei meillä ole sähköisiä panssarivaunuja tai muuta. Ja vaikka kuinka puhutaan sähköistymisestä, niin sähköverkot ovat myös haavoittuvaisia. Jos niihin tulisi jokin häiriö, niin varavoimamme on käytännössä diesel- ja polttoöljyllä toimivaa.
Kuten viime vuosina on nähty, maailman myllerrykset voivat muuttaa olosuhteita hyvinkin nopeasti.
- Operatiiviselta puoleltaan tämä työ on sellaista, että pitäisi osata ennustaa päiviä ja viikkojakin eteenpäin ja samalla pitää historiakin mielessä; että mitä vaikka vuoden tai kahden aikana on tapahtunut. Ja siinä me olemme onnistuneet aika hyvin. Mutta tässä maailmantilanteessa ja epävarmuudessa asiat poukkoilevat niin, että pitää rehellisesti sanoa, ettei kauhean pitkälle pysty ennustamaan, koska kaikki tuntuu tulevan vähän yllätyksenä. Eihän kukaan olisi vaikka arvannut, että yhden öljy-yhtiön toiminta Suomessa lakkaisi.
Auringonlaskuun ratsastamisesta ei siis ole nykytilanteessa tietoakaan. Taustalla on niin Venäjän Ukrainassa käymä hyökkäyssota, kuin - myös siihen linkittyvä - Teboilin tapaus.
- Kun maakaasun tulo putkea pitkin katkesi vuonna 2022, se toi meille valtavasti töitä lisää, kun kaasua korvattiin polttoaineilla tai - nesteillä. Kysyntää olisi enemmän kuin kuljettajia. Pitkässä juoksussa, jos maailma tästä rauhoittuu, tilanne muuttuu varmaan taas toiseen suuntaan. Mutta sitä, mikä tulevaisuudessa korvaisi polttonesteiden kuljetukset, emme pysty vielä edes miettimään.
Yritysten määrän vähetessä kuljetukset keskittyvät jäljelle jääville yrityksille. Niin T. Rusilla kuin Peimari Logistiikalla uskotaan verkostoitumisen ja yhteistyön voimaan.
- Kyllä meidän on tarkoitus säilyttää markkinaosuutemme ja pysyä kilpailussa mukana myös jatkossa – olemme kuitenkin sen kokoluokan yritys. Alihankintaketjujemme yhteistyökumppaneissa on paljon ihan yhden- kahden auton yrittäjiä, joiden olisi mahdotonta lähteä tekemään tarjouksia näin isoihin kokonaisuuksiin, mitä kilpailutuksissa tänään on. On hienoa, että pystymme näin työllistämään myös heitä.
Varautuminen on valttia
Varautuminen on asia, joka toistuu Rusin puheessa paljon. Sitä hän peräänkuuluttaa yhteiskunnan lisäksi myös ihmisiltä.
- Ihmiset ovat niin tottuneita siihen, että joku hoitaa asiat: kaupassa on ruokaa, vettä tulee hanasta ja sähköä saa töpselistä. Puhutaan, että ihmisillä pitäisi olla kotivara, kuten riittävä määrä vettä, jotta tarvittaessa selviäisi kolme päivää. Ei ihmisillä ole tänä päivänä edes käteistä. Kuinka moni pystyisi kriisitilanteen tullen edes lähtemään töihin? Me varaudumme ja koulutamme kuljettajiamme siihenkin – olemmehan huoltovarmuuskriittisiä toimijoita energia-alalla.
Tämä rooli näkyy muun muassa siinä, ettei yrityksellä ole mitään yhtä hallia, jossa kalusto seisoisi, vaan se on hajautettu eri puolille tarpeen mukaan.
Varautumiseen on opettanut myös perheyrityksen yli 200-vuotinen historia, joka nyt jatkuu uudessa muodossa. Kahdeksannen polven yrittäjää ei perheyritykseen enää omasta takaa löydy, vaan Rusin tytär on päättänyt, ettei ala ole häntä varten.
- Tästä keskusteltiin monta kertaa kotona, ja rehellisesti pitää sanoa, että tämä on sellainen laji, ettei tähän voi vain tulla ilman jonkinlaista pohjaa siihen tekemiseen. Ilman mielenkiintoa ja kokemusta se on käytännössä mahdotonta.
Sopeutumisen paikka siis tämäkin. Mutta sehän Rusilla osataan. Ratkaisukin löytyi vuosia kestäneen tutkiskelun jälkeen lopulta ihan lähipiiristä: monivuotisesta yhteistyökumppanista Petrologista ja sen Jyrki Salosesta sekä pitkäaikaisista työntekijöistä Jari Leppäsestä ja Jouni Leinosta.
-Tiemme yhtyivät jo Petrologin aloittaessa toimintansa 2013. T. Rusi oli suurin yksittäinen yhteistyökumppanimme, ja vastasi noin puolesta kalustosta. Niin autojen kuin kuljettajien suhteen puhutaan merkittävistä määristä, mutta myös käytännön työ oli läheistä: teimme monta vuotta päivittäin yhdessä töitä. Vuosien varrella, varsinkin Tommin kanssa puhuessa, tuli ajatus, että toiminnot kannattaisi yhdistää. Se olisi kustannustehokkaampaa, yksinkertaisempaa ja järkevämpää; karsisi turhia päällekkäisyyksiä, ja selkeyttäisi ehkä roolejakin. Tommin kanssa näimme, että Jarissa ja Jounissa on näiden yritysten tulevaisuus, Salonen kertaa päätöksen taustoja.
Leino tuli taloon 2004 kuljetussopimuksen aluelaajennuksen myötä, Leppänen yritysoston yhteydessä vuonna 2008.
- Molemmat ovat koko sen ajan toimineet yrittäjämäisesti; ottaneet vastuuta. Siihen saakka olin yrittänyt tehdä kaiken itse, ja loppuun palaminen oli lähellä. Oli viisas veto ottaa Jouni konttorin puolelle – itse olen äärimmäisen huono henkilöstöjohtamisessa, ja kun sain siihen apua, niin jaksaminenkin parantui, Rusi myöntää.
Pitkään jatkuneiden keskustelujen jälkeen kaikki neljä päättivät yhdistää voimansa. Prosessiin palkatun ulkopuolisen konsultin kanssa päädyttiin siihen tulokseen, että esimerkiksi kalliiksi nousevien osakekauppojen sijaan oli toivotun omistusrakenteen kannalta selkeintä perustaa kokonaan uusi yhtiö. Rusin, Salosen, Leppäsen ja Leinon yhdessä omistama Peimari Logistiikka Oy näki päivänvalonsa perusteellisen pohjatyön jälkeen marraskuussa 2024
- Kyllä konsultin mukanaololle hintaa tuli, mutta se oli joka pennin arvoista. Mitään en tekisi tosin. Koskaan en ole nukkunut niin hyvin kuin nyt, Rusi toteaa.
Hyvä meno jatkuu
Nyt uutta yritystä on takana reilun vuoden päivät, ja kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä.
- Samalla porukalla jatkettiin hyväksi havaittua meininkiä, mikä näkyy asiakkaillekin. Kuljettajienkin näkövinkkelistä oikeastaan ainoa asia, mikä muuttui, oli se, että auton oviin tuli uudet teipit, Leino sanoo.
- Henkilökunnalle pidettiin tiedotustilaisuus ja kerrottiin uudesta yrityksestä. Koitin sitä parhaani mukaan perustella, miksi näin on tehty, ja kun lopuksi varmistin, että onko kysymyksiä, seurasi pitkä hiljaisuus. Ensimmäinen ja ainoa kysymys oli, että onko meillä tänä vuonna pikkujoulut. Oletamme sen siis menneen heidänkin silmissään ihan hyvin, Rusi nauraa.
Tänä päivänä Peimari Logistiikan toimitusjohtajana toimii Leino. Leppänen vastaa kuljetusjärjestelyistä, Salonen kaikesta muusta hallinnosta, ja Rusi istuu hallituksen puheenjohtajana.
Rusilla tai Salosella ei kummallakaan ole vielä mitään suunnitelmia yritystoiminnasta pois jättäytymiselle, mutta uusi vaihe on auttanut hallitsemaan jatkuvuutta myös asiakkaiden suuntaan. Iän karttuessa ja ilman jatkajaa Rusia mietitytti paitsi se, miltä pelkästään hänen ja Salosen ikäisten ihmisen käsissä oleva yritys 5–7 vuoden sopimuksista kilpailtaessa näyttäisi, myös se, mikä aikanaan olisi hänen ulospääsynsä.
- En minä halunnut jatkaa täysipainoisesti vielä 80-vuotiaana, koska ensinnäkään ei ole semmoista nokkeluutta: nuoret menevät ohi oikealta ja vasemmalta, eikä siinä kilpailussa pärjää. Toinen asia on se, että tietyllä tasolla ihminen huomaa itsessään tietyn laiskuuden; on vallitsevaan tilanteeseen liian tyytyväinen. Ja tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru, Rusi heittää serkkuaan lainaten.
- Jotta tämmöinen yritys pystyy toimimaan ja kehittymään, pitää olla määrätyt tavoitteet ja määrätty kasvuhakuisuus.
Välttämätön kuljetusala
Ottaessaan vastaan toimitusjohtajuuden ja perheyrityksen perinnön 1993 ei parikymppinen Rusi ollut ehtinyt valmistua vielä teknillisestä oppilaitoksestakaan. Seuraavan vuoden syyskuussa myös ajoja tehnyt jokapaikanhöylä oli kuljettamassa australialaista tilausajoryhmää Virossa. Viime hetkellä matkatoimisto oli kutenkin muuttanut varauksen Helsingin kautta kulkevaksi, eikä ryhmä noussutkaan 27.9.1994 Tallinnasta suoraan Tukholmaan lähteneelle laivalle. Laivalle nimeltään Estonia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole siis puuttunut yrityksen viime vuosikymmenistäkään.
1990-luvun lamavuosina seitsemännen polven kuljetusyrittäjän vastuulle siirtyneen yrityksen talousvaikeuksien ja kuusinumeroiset lainojen tuoma paine olivat jotain, miltä Rusi halusi seuraavan sukupolven säästyvän.
- Mitään henkilökohtaisia vakuuksia ei tarvinnut tehdä. Näin sen tärkeänä, että kun hekin ovat työelämässä olleet niin pitkään, ja omaisuutta on olemassa vaikka talon verran, niin niitä ei laiteta mihinkään yritystoiminnan vakuudeksi. Omani kaltaisessa lainatuskassa eläminen vie energiaa paljon ja väärään suuntaan. En halunnut sitä, vaan olin sitä mieltä, että jos tätä ei pystytä tekemään näin, niin sitten sitä ei tehdä ollenkaan.
Pääsääntöisesti Rusi uskoo Salosen lailla siihen, että asioilla on lopulta tapana mennä parhain päin. Heidän suoritealaansa liitetyt riskit kuitenkin aiheuttavat huolta alan tulevaisuudesta. Yksi syy on työvoimapuola, toinen liittyy taloudellisiin riskeihin.
- Tällä hetkellä on ihan hyvä tilanne, mutta kyllä tässä vuosia on menty niin sanotussa kuljettajapulassa. Polttoainekuljetukset ovat maantiekuljetusten korkeakoulu. Pitää olla nokkela ja hoksaavainen ja pystyä noudattamaan tarkasti sääntöjä. Meillä on paljon tuotteita, paljon vaaroja, ympäristöriskejä.
Tämänkin vuoksi niin kuljettajien koulutukseen kuin rekrytointiin panostetaan. Väärä henkilövalinta voi aiheuttaa mittavia vahinkoja. Siinä piileekin toinen haaste: polttonesteiden kuljetuksiin sisältyvien riskien vuoksi vakuutuksia voi olla vaikea saada
- Sitten jos jotain tapahtuu, se vahinko on iso.
Kuljetusalan merkityksellisyys on niin Rusia kuin Salosta yhä, kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeenkin, motivoiva tekijä.
- Yhteiskunta ei toimi ilman kuljetusalaa. Jos kuljetusliikenne loppuu, niin siinä kohtaa loppuu koko maailma.
Tärkeitä vuosia T. Rusi Oy:n historiassa
| 1810 | Ensimmäiset viralliset merkinnät Matti Rusin aloittamasta laivaliikenteestä Karjalan kannaksella sijaitsevasta Seivästöstä Pietariin aloittamasta laivaliikenteestä, jota jatkettiin neljässä sukupolvessa, kunnes Suomi sulki Venäjän rajan 1918. |
| 1920 | Matin pojanpojanpoika Tiitus siirtyy autoliikenteeseen ja aloittaa poikansa Taavetin kanssa taksi- ja linja-autoliikennöinnin. |
| 1931 | Taavetin johtama yritys yhdistyy sukulaisten linja-auto- ja kuorma-autoliikennettä harjoittavan yrityksen kanssa avoimeksi yhtiöksi. |
| 1939–1944 | Sotavuosien myötä Rusit joutuvat jättämään koko elämänsä Karjalan kannaksella, ja päätyvät evakkoina Urjalaan, missä Taavetti jatkaa 1940–1942 linja-autoliikennettä Forssaan ja Tampereelle. Sotien jälkeen suku asettuu Karunaan. |
| 1953 | Taavetin yritys aloittaa tavaraliikenteen Karunasta Turkuun. |
| 1955 | Taavetin kuoltua hänen neljä poikaansa jatkavat liiketoimintaa T. Rusi Oy:nä. Säiliöautoliikenne alkaa. |
| 1993 | Taavetin pojan Maunon kuoltua yrityksen ottaa hoitoonsa nyt jo seitsemäs sukupolvi, toimitusjohtajanaan Tommi Rusi. |
| 2024 | T. Rusi Oy:n ja Petro Logistics Oy:n liiketoimintojen jatkumoiksi perustetaan Paimioon Peimari Logistiikka Oy. T. Rusi Oy:n omistus on edelleen perheellä. |
_________________________________
SINUA SAATTAISI MYÖS KIINNOSTAA:
Ville Mäkelä – poikkeuksellisen positiivinen puunkuljetusyrittäjä
Kuukauden kulkuneuvo - Trans Härmä Oy: "Kun Pohjanmaalta ollaan, niin pitäähän sen näkyä"
