Ulkopuolelta vaatimaton puutorppa, Pitkäkosken maja, kuuluu pääkaupunkiseudun keitaisiin. Sinne luontopoluilla ja laduilla lämmenneet helsinkiläiset kokoontuvat nauttimaan kaupungin rasvaisimmista hillomunkeista ja samanhenkisestä seurasta. Kiihtyneen ilmastonmuutoskeskustelun ruokkima huono omatunto -syndrooma on hiipinyt meihin pitkäkoskelaisiinkin. Paratiisimme käärmeenä sihisevät mustat jätesäkit, joihin ulkoilijoiden kahvittelut ja mehuttelut tuottavat kertakäyttömukien, muovilusikoiden ja mehupillien röykkiön*. Sama pätee kaikkialla Suomessa. Muovi on retkeilymajojen ja taukotupien ydinmateriaali. Muovi on lauantai-iltapäivänä jonotettavan lahjaämpärin ydinaines. Oi kuinka tämä tupperwarekansa rakastaakaan muovia!
Muovia olisi helppo haukkua, mutta se on epäilemättä pelastanut ihmiskunnan moneen kertaan reilun 150 vuoden olemassaolonsa aikana. Muovi on paitsi kestävä ja muovautuva, myös hygieeninen materiaali. Se suojaa likaantumiselta, pilaantumiselta ja kastumiselta. Kun saaste leviää, mustaa jätesäkkiä tarvitaan. Se sisältää ristiriidan. Ilman muovia tuskin tulisimme toimeen, mutta se myös tukehduttaa kalat ja saastuttaa pohjavedet, ja sen valmistaminen öljystä tuhoaa ilmakehää.
Käärin lapseni eväsleivät tuorekelmuun ja pohdin, mitä me saastuttajat voisimme tehdä? Toimittajamme Kirsi-Mari Peltopakka koosti muistilistaa siitä, miten jokainen voi vähentää kaatopaikkojen sekajätteen määrää arjessaan kierrättämällä oikein (s. 28). Moni jäsenyrityksistämme on lähtenyt toteuttamaan kiertotaloutta omassa työssään. Joukossa on innovaattoreita ja pioneereja, mutta myös ihan arkista liiketoiminta-ajattelua. Kun kauppa käy ja teollisuus pyörii, ympäristöteoista tulee bisnestä.
Teemu Heinäsen luotsaama kouvolalainen Hyötypaperi Oy kartoittaa asiakkaidensa tarpeet ja ottaa niiden kierrätysvelvoitteet hoitaakseen asiaankuuluvan raportoinnin kera (s. 16). Yrityksen eri liiketoimintojen painoarvo muuntuu yhteiskunnan ja kuluttajakäyttäytymisen mukana. Paperinkäsittely on kutistunut ja polttoaineliiketoiminta kasvanut. Logistiikassa on vielä optimoinnin varaa, ja tulevaisuuden suuntaa määrittävät polttoaineratkaisut on tehtävä pian.
Laitilalainen Markku Helistölä oivalsi jo 30 vuotta sitten, että jätteiden lajittelun merkitys kasvaa (s. 24). Pienestä lähtenyt perheyritys on laajentunut monipuoliseksi toimijaksi, jonka osaset huolehtivat kotitalouksien, julkishallinnon ja yritysten jätteistä. Kiertotalouden kasvu näkyy paineina toimialalla, kun kaikki haluavat siivunsa bisneksestä. Helistölöiden vastaus paineisiin on aktiivinen vaikuttaminen. Tätä nykyä he huolehtivat edunvalvonnasta SKAL:n Ympäristöyritysten jaoston kautta.
Merten jätepyörteet, jyrkästi vaihtuvat säätilat, sulava mannerjää ja spontaanit hyökyaallot ovat osa ilmastonmuutosta, jota ei voi sivuuttaa. Olkoon vaikuttimena bisnes, ideologia, omat lapset tai nämä kaikki yhdessä, on oikein ja kaunista tehdä parhaansa suomalaisilla reunaehdoilla: Meillä on runsas luonto ja metsät hiilinieluina, pääosin nykyaikainen teollisuus ja energiatalous sekä EURO-luokitukseltaan vähintään kohtuullinen kuljetuskalusto. Meillä on myös vaativa ilmasto, pitkät välimatkat ja elinkeinoja syvällä maakunnissa. Meidän kannattaa muodostaa realistinen kuva siitä, mikä on mahdollista saavuttaa lähitulevaisuuden logistiikassa, mitä kalustoratkaisuja siihen sisältyy ja millaisilla siirtymäajoilla. Ainakin me SKAL:ssa lupaamme olla talkoissa mukana, tekemässä laskelmia, suosittamassa ratkaisuja ja kertomassa näkemyksistämme myös päättäjille. Ulkoillaanpa jatkossakin hyvillä mielin ja joka ei kertäkäyttömukia hyväksy, ottaa oman kuksan mukaan.
